Napolilainen ja roomalainen pizza – tyylien erot

Napolilainen ja roomalainen pizza – tyylien erot

Napolilainen ja roomalainen pizza näyttävät ruokalistalla usein samalta, mutta lautasella ne ovat kaksi aivan eri ruokaa. Tämä artikkeli on pizzasta pitävälle ruokailijalle, joka haluaa tietää ennen tilaamista, mitä on saamassa: pehmeän ja kuohkean reunan vai ohuen ja rapsakan pohjan. Kun tyylien erot ovat selvillä, pettymyksiä tulee vähemmän ja oikea pizzeria löytyy helpommin. Sama pätee lounaaseen Helsingissä ja perjantai-iltaan Tampereella.

Napolilainen ja roomalainen pizza lyhyesti

Napolilaisessa pizzassa on pehmeä, joustava pohja ja paksu, ilmava reuna, jota kutsutaan nimellä cornicione. Keskiosa jää ohueksi ja vähän kosteaksi. Pizzaa syödään usein veitsellä ja haarukalla tai taitettuna.

Roomalainen pizza jakautuu kahteen päätyyppiin. Pizza tonda on pyöreä, hyvin ohut ja rapea, ja sen reuna on lähes olematon. Pizza al taglio taas paistetaan suorakaiteen muotoisissa pelleissä ja myydään paloina. Paksumpi pohja on alta rapea ja sisältä huokoinen. Kun suomalainen puhuu roomalaisesta pizzasta, hän tarkoittaa yleensä ohutta tondaa.

Taikina ratkaisee rakenteen

Napolilainen pizzataikina tehdään vehnäjauhosta (tyypillisesti tyyppiä 00), vedestä, suolasta ja hiivasta. Öljyä ei laiteta. Taikina kohotetaan yleensä 8-24 tuntia, ja moni pizzaiolo käyttää vielä pidempää kylmäkohotusta. Pohja venytetään käsin, eikä kaulinta käytetä koskaan. Kaulin puristaisi ilmakuplat pois reunasta, ja ilmava reuna on koko tyylin tunnusmerkki.

Roomalainen tonda on toisin päin. Taikinassa on vähemmän vettä ja usein tilkka oliiviöljyä, ja se kaulitaan tai painellaan hyvin ohueksi. Tällöin syntyy keksimäinen rapeus, jota roomalaiset kutsuvat sanalla scrocchiarella. Al taglio -taikina on taas hyvin vetistä, ja vettä voi olla 75-80 % jauhojen painosta. Siksi pala on yllättävän kevyt, vaikka näyttää paksulta.

Ammattilainen katsoo pizzasta ensin reunan. Jos reunassa on isoja ilmakuplia ja tummia pilkkuja, kyseessä on todennäköisesti aito napolilainen. Jos reuna on matala ja tasaisen vaalea, pizza on lähempänä roomalaista tai suomalaista tyyliä.

Uuni, lämpötila ja paistoaika

Napolilainen pizza paistetaan kupoliuunissa, perinteisesti puulämmitteisessä, noin 430-485 asteessa. Paistoaika on vain 60-90 sekuntia. Kova kuumuus nostaa reunan nopeasti ja jättää siihen mustia läikkiä, joita kutsutaan nimellä leopardatura. Kiellettyjä menetelmiä ja muita vaatimuksia on kuvattu tarkemmin artikkelissa napolilaisen pizzan sertifioinnista.

Roomalainen tonda paistetaan matalammassa lämmössä, usein 300-350 asteessa, ja sitä pidetään uunissa 2-4 minuuttia. Pidempi aika kuivattaa pohjan rapeaksi. Al taglio paistetaan yleensä sähköuunissa pellillä 250-300 asteessa. Eri tyylien paistoaikoja ja lämpötiloja on vertailtu myös artikkelissa paistoajan ja lämpötilan tyylikohtaisista eroista.

Täytteet ja tarjoilu

Napolilainen pizza on täytteiltään niukka. Margherita (San Marzano -tomaatti, fior di latte tai buffalo-mozzarella, basilika ja oliiviöljy) ja Marinara (tomaatti, valkosipuli, oregano ja oliiviöljy) ovat tyylin perusta. Märkä keskiosa ei kestä raskasta kuormaa, joten Kotipizzan Berlusconin tai Tuulettajan kaltaisia runsaita yhdistelmiä ei napolilaiselle pohjalle kannata tilata.

Ohut tonda kestää vähän enemmän täytettä, koska pohja on kuiva ja jäykkä. Klassikoita ovat Diavola, Quattro Stagioni ja Capricciosa. Al taglio on oma maailmansa. Paloja on vitriinissä kymmenkunta eri täytteellä, asiakas osoittaa haluamansa ja ne leikataan saksilla. Palan voi maksaa painon mukaan tai kappalehintaan. Tarjoilutavasta kerrotaan lisää artikkelissa al taglio -pizzasta kappaleina.

Suomessa napolilaispizza maksaa tyypillisesti 12-18 € ja roomalainen tonda 11-17 €. Al taglio -pala maksaa koosta ja täytteestä riippuen noin 4-8 €. Kaksi palaa riittää lounaaksi.

Myytti: napolilaisen pizzan märkä keskusta on raakaa

Yleisin väärinkäsitys on, että napolilaisen pizzan pehmeä ja vähän valuva keskiosa olisi paistovirhe. Se ei ole. Keskusta on tarkoituksella ohut ja kostea, koska tomaatti ja tuore mozzarella eivät ehdi minuutissa kuivua. Napolissa tätä pidetään laatumerkkinä.

Sama koskee mustia läikkiä reunassa. Ne eivät tarkoita, että pizza olisi palanut, vaan että uuni on ollut riittävän kuuma. Jos koko reuna on musta tai pohja maistuu karvaalta, kyse on oikeasta virheestä. Muutama hiiltynyt kupla on normaalia.

Toinen myytti on, että roomalainen pizza olisi vain ohuempi napolilainen. Taikina, uuni, paistoaika ja suutuntuma ovat kuitenkin erilaisia alusta asti.

Yleisimmät virheet tilatessa

Ensimmäinen virhe on tilata napolilainen pizza kotiinkuljetuksena pitkän matkan päähän. Pehmeä pohja imee höyryä laatikossa, ja 20 minuutissa ilmava reuna lässähtää. Roomalainen tonda ja al taglio kestävät kuljetusta selvästi paremmin. Napolilainen kannattaa syödä paikan päällä tai hakea itse, jos matka on lyhyt.

Toinen virhe on lisätä napolilaiseen pizzaan neljä tai viisi lisätäytettä. Pohja ei kanna niitä, ja lopputulos on vetinen. Jos haluaa runsaan pizzan, kannattaa valita roomalainen tyyli tai perinteinen suomalainen pizzeria.

Kolmas virhe on olettaa, että ruokalistan sana ”napolilainen” tarkoittaa aina aitoa tyyliä. Napoletana on myös pizzan nimi, ja siinä on anjovista, kapriksia ja oliiveja. Suomalaisissa pizzerioissa se voi olla tavallisella pohjalla. Uuni ja reuna kertovat totuuden paremmin kuin listan sanat.

Kumpi sopii mihinkin tilanteeseen?

Napolilainen sopii iltaan, jolloin pizza on pääosassa ja aikaa on istua. Kevyt punaviini tai vaalea lager toimii sen kanssa hyvin. Roomalainen tonda on hyvä valinta seurueelle, joka haluaa jakaa useampia pizzoja, koska ohut ja rapea pohja leikkautuu siisteiksi paloiksi. Al taglio on nopea lounas tai välipala, ja sitä on helppo ottaa mukaan.

Lapsiperheissä roomalainen ohut pohja menee usein paremmin kaupaksi, koska se muistuttaa tuttua kotimaista pizzaa ja sitä on helppo syödä käsin. Pienimmät taas pitävät napolilaisen pehmeästä reunasta, joten mikään sääntö ei ole ehdoton.

Gluteenitonta vaihtoehtoa etsivän kannattaa tietää, että aidon napolilaisen pohjaa ei yleensä tehdä gluteenittomana. Gluteeniton pohja (+2-4 €) on usein erillinen tuote. Samassa uunissa ja samalla lapiolla paistaminen aiheuttaa ristikontaminaation riskin, joten keliakiasta tai vakavasta allergiasta on aina kerrottava henkilökunnalle ennen tilausta.

UKK

Onko roomalainen pizza terveellisempi kuin napolilainen?
Ei välttämättä. Ohuessa tondassa on vähemmän taikinaa, mutta öljyä voi olla enemmän ja täytteitä usein reilummin. Energiamäärä riippuu enemmän täytteistä ja juustosta kuin pohjan tyylistä.

Voiko napolilaista pizzaa pyytää rapeampana?
Monessa pizzeriassa voi pyytää pidempää paistoa, mutta pizza ei silloin enää ole napolilainen. Jos haluaa rapean pizzan, kannattaa valita roomalainen tyyli suoraan.

Miksi al taglio -pala on paksu mutta kevyt?
Taikinassa on paljon vettä ja se kohoaa pitkään, joten sisälle muodostuu isoja ilmakoloja. Pohja paistuu pellillä alta rapeaksi, ja sisus jää huokoiseksi.

Näin tunnistat tyylin ennen ensimmäistä haukkua

Katso uunia, reunaa ja pohjaa. Kupoliuuni, ilmava ja täplikäs reuna sekä pehmeä keskusta tarkoittavat napolilaista. Matala reuna ja rapea, lähes keksimäinen pohja kertovat roomalaisesta tondasta. Pelti ja saksilla leikattavat palat tarkoittavat al tagliota. Kun valitset tyylin tilanteen mukaan etkä pelkän nimen perusteella, oikea pizza löytyy useammin.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista